tärisen väsymyksestä.
oli henkisesti rankka viikonloppu ja viimeyönä nukuin alle viis tuntia.
tänä yönä varmaan aika samanlaiset tunnelmat vaikka eihän se tietenkään hyväksi ole.

ajattelen viiltelyä ja kuolemaa koko ajan enemmän (meinasin kirjottaa vaan koko ajan vaikka eihän se oo totta, kyllä mä joskus ajattelen muutakin) ja se on toisaalta tosi tuttua ja toisaalta pelottavaa. luulin parantuneeni mut ehkä en sit kuitenkaan. jalka aiheuttaa aika paljon päänvaivaa sekä mulle että lääkärille. oon tulossa kipeeks. ensimmäistä yötä pitkään aikaan nukun yksin kämpässäni ja mua pelottaa aika paljon.

yks mun kasveista meinas kuolla kastelemattomuuteen. pelastin sen ottamalla kaikki kuivat lehdet siitä pois. ehkä mäkin virkoisin jos musta vaan poistais kaiken kuivuneen ja vanhan.

kavereiden kanssa tuntuu olevan jatkuvasti vaikeaa. mä en kait oo kaveruuden arvonen tyyppi.

nukahan pystyyn ihan just ja ehkä näkisin parempia unia kun voisin juosta helpommin karkuun.