oon kipee ja pää on tukossa ja jalkaan sattuu ja pelkään että mun keho oikeasti hylkii sitä ruuvia. se on uus leikkaus sit jos se niin tekee.

viime päivät on menny tosi sekavasti. välillä en tiiä että onko järkee elää ja välillä yritän itkeä sängyssäni, mutta itku ei vaan tule. välillä taas mulla on ihan okei olo ja leivon ja nauran ja katon supernaturalia vaikka tiedän ettei se sovi mulle ollenkaan (ja sitten taas keskellä yötä yritän muistuttaa ittelleni että se on vain ohjelma). suurimman osan aikaa musta ei kuitenkaan tunnu miltään ja kaikki on suhteellisen yhdentekevää.

ex-rakas oli löytäny mun tumblrin ja laitellu mulle anonyyminä kysymyksiä (koska miten sattuikaan että just nyt jotakuta kiinnostaa mun entiset suhteet) mutta sen jälkeen kun vastasin että mä en halua kuulla siitä enää koskaan enkä halua sitä mun elämään, sieltä ei tullu enää mitään. ehkä se nyt usko. ja vaikka se oiskin ollu joku muu, niin ainakaan se ei ole ottanu yhteyttä muhun eikä yhteiseen kaveriin, joten toivottavasti se on nyt tajunnut etten halua tuntea sitä. en halua muistaa mitä kaikkea se on tehny.