oon neljä kiloa laihempi mutta pitäis vielä saada ainakin 25 kiloa pois, jos haluaisin kelvata. nyt en kelpaa, en kellekään enkä varsinkaan itselleni. housukoko on pienentynyt kai yhdellä, mutta koska pitäis mahtua kymmentä numeroa pienempiin housuihin, niin en jaksa välittää. sen lisäksi ei ole edes varaa ostaa uusia vaatteita, joten käytän näitä roikkuvia varmaan siihen asti, että oon tarpeeks pieni.

elän kaurapuurolla ja rasvattomalla raejuustolla. nukun pitkään, etten ehdi syödä niin paljoa, illalla syön harvoin mitään yhdeksän jälkeen. sen lisäksi ravaan harkoissa, eikä niiden aikana tietenkään ehdi syödä. onneksi.

haluaisin itkeä koska en jaksa, koska vaan valitan koko ajan, koska musta ei ole mihinkään ja koska haluan vaan kuolla. meinaan itkeä teatteriharjoituksissa, kotona, bussissa, kävelyllä koiran kanssa, mutten uskalla enkä oikeen osaakaan. poli sekoilee mun asioiden kanssa, enkä jaksa sitäkään. odotan sairaalloisella innolla sitä, että täytän tarpeeks vuosia päästäkseni siitä paskasta eroon. jos elän sillon enää.

en pysty myöskään pitämään taas mitään sosiaalisia suhteitani kunnolla yllä, suutun mistä vaan enkä kestä minkäänlaista epäselvyyttä tai ylimääräistä säätämistä. pelkään muutamien puolesta ja haluaisin auttaa, mutta pelkään myös puhua kellekään, jolle en ole puhunut viimeisen viikon sisällä. koska ne vihaa mua, kuka ei vihais.

välillä mua vaivaa se, etten tiedä yhtään kuka mun tekstejä lukee, mutta yleensä en jaksa välittää.

hiusväri on haalentunut ja samoin toivo paremmasta ylihuomisesta.