mua hävettää olla tällänen, kun mulla on kaikki ihan vitun täydellisesti. silti en vaan tajua miksi pitäis jaksaa vielä ens viikkoon tai edes huomiseen.

kouluun meneminen ja siellä oleminen on helvetin vaikeeta. mun on vaikea olla jatkuvasti sosiaalinen ja pelkään koko ajan kusevani kaiken olemalla liian avoin tai näyttämällä sen että tuntuu pahalta.

nukkumaan en kykene ennenkun sammun pystyyn ja syöminen ahdistaa, ahmin ahdistukseeni ja sitten ahdistaa taas. oon läski ja ruma ja musta tuntuu ettei kukaan koskaan voi rakastaa mua tämmösenä kun oon.

mun piti kuolla ens viikolla mutta Poika on täällä sillon enkä mä oikeesti tiiä mitä mä teen. sanat ei kulje ja ajatus vielä vähemmän, mun puhelin hajos ja kuulemma ulkopuolisen silmiin mä en ole ollut näin loppu koskaan ennen.