mulla ois paljon asiaa mutta mä en tiedä mistä alottaa niin en osaa alottaa ollenkaan.

lääkäri totes eilen että mulla ei oo varmaan masennusta ollenkaan. saati paniikkihäiriöö. mun oireet vastaa enemmän epävakaata persoonallisuutta, ja omalla tavallaan se rauhottaa mua ihan hirveesti. jos masennushoito ei oo tehonnu, niin ehkä tää tehoo sit?

ei se kuulemma olis kuitenkaan persoonallisuushäiriö vielä, kun oon vasta niin nuori. mun persoonallisuus kehittyy vielä, se on vasta oireilua. pitikö sen lohduttaa? en usko. mun tunteiden muuntelu ja vaihtelu on ihan sairasta vaikka se ei häiriöks asti olis vielä kehittynykkään. toki paraneminen on ehkä helpompaa ja kykenen joskus olee oikeesti normaali, mut ei se just nyt hirveesti lohduta.

sain siltä nyt kotiin jotain persoonallisuushäiriötestilappusia ja kun lueskelin toista noista niin mietin että oonko oikeesti näin sekasin? on siellä onneks paljon mihin en samaistu (114. Ollessanne alle 15, pakotitteko jonkun sukupuoliyhdyntään riisuutumaan edessänne tai koskettamaan Teitä seksuaalisesti?) mut sen lisäks liikaa minkä tunnistan ittessäni (94. Oletteko erilainen eri ihmisten seurassa tai eri tilanteissa, niin että ette joskus tiedä kuka todella olette?). pelottaa ja ahdistaa ja miks oon tällänen miks oon näin sekasin.

tänään pitäis mennä sinne helvetin työharjoitteluhaastattelujuttuun ja mä en halua sinne mua ahdistaa se niin paljon. niin vitun paljon. sitä ennen vielä fysioterapia ja onko siitä ees mitään apuu jos en ookkaan paniikkihäiriöinen? siihen se on kuitenkin määrätty.

ja loppujen lopuks omalla tavallaan ei mua edes kiinnosta. ei tää, ei mikään muuta sitä että oon liian huono, läski, epätoivonen ja hullu.