olen aika loppu mutta enkös minä hoe sitä aina. ikkunasta katsoessani nään vaan räntäsateen ja kylmyyden, kietoudun tiukemmin peittoon. yritän tietoisesti unohtaa että minun pitäisi olla jo matkalla kouluun.

hymyilen vähän kun Poika kömpii peiton alle ja painaa jääkylmät varpaansa kiinni sääriini. on paljon helpompaa unohtaa.