mä en tiiä mikä on kauheinta: sekö, etten oo ikinä tietoinen päivämäärästä tai kellonajasta, koska vartti saattaa ihan hyvin tuntua tunnilta ja kymmeneltä en enää oo varma oliko tää aamu saman päivän aamua, vai se, että jokainen asia on mulle tyynen rauhallisesti mahdollisuus kuolla. loppujen lopuksi ahdistavinta on kuitenkin epävarmuus siitä millon menetän kontrollin ja mitä sitten tapahtuu.

viikonloppuna sain yhden pahimmista kohtauksistani ikinä, eikä se ainakaan vähennä tätä pelkotilaa.

himoitsen kaikkea väärää, mutta mulla ei oo tarpeeks lääkkeitä että aiheuttaisin mitään muuta kuin jonkinlaisen lievän sisäelinvaurion.