porukat päätti sitten lähteä ajamaan kotiin keskellä yötä. tunnen itteni syylliseks siihen että ne lähtee kesken mökkilomansa vahtimaan mua, kun en vaan osaa pitää ittestään huolta. kyllä mun pitäis jo osata ja pärjätä oikeesti. mut kun ei, niin ei.

ehkä tää tästä sitten kun kotona on joku. tai sitten avunhakeminen vaan vaikeutuu, kun tiiän että vanhemmat on ryntäämässä heti sinne minne ikinä meenkin asioistani puhumaan. en mä jaksa selittää niille ja kattoo sitä pettynyttä ja periksiantanutta ilmettä niiden kasvoilla. niinkun oikeesti ei.