on ollu väsymystä ja huonoo vointia, alhasta verensokeria ja sitä että Poika joutuu vieressä seisomaan ja varmistamaan etten kaadu. mut on ollu myös pieni kostea jyrsijän nenä ja ps2 ja hyvät elokuvat liian myöhään yöllä Pojan kainalossa.

on ollu sitä etten tiiä mitä elämälläni tekisin ja sitä että tiiän ainakin tasan mitä en tee, on ollu sitä että kaveri laittaa viestiä voinko olla ja mulle tulee huono omatunto koska tuntuu että nyt se laitto sen vaan kun valitin eilen ettei ketään kiinnosta. on ollu kouluu ja musiikkii ja kylmiä väreitä selkäpiissä. viiltohimoja. niiden voittamista.

on ollu elämää ja sitä että vaikken tiiä selviinkö niin ainakin ees joka toinen päivä oon huonolla menestyksellä yrittäny. koulussakin kävin joka päivä viime viikolla ja Poika sano että voin olla ylpee.