yksinäistä ja pelokasta ja kiirehtiviä askeleita ei kai ne seuraa ei ne kai
vaikutan varmasti taas siltä että mulla menee hyvin ja ehkä mulla meneekin
mua vaan pelottaa kun en ite osaa oikeasti sanoa ja nyt ahdistaa ja viiden minuutin päästä
sitten kaikki onkin yllättäen hyvin taas

kaipaisin jotakuta jolle puhua mutten oikeen uskalla puhua kunnolla
pelottaa että se kääntyy mua vastaan
tai että loukkaan jotakuta jolla menee huonommin

ja sit mä vaan haluaisin auttaa
ja yrittää kääntää asioita parhain päin

ainiin oon myös läski ja en sais syödä ja kohta menee yrttivoipatonki uuniin
en syö sit huomenna
syön kuitenkin