haluun vaan puhuu puhuu puhuu

mut terapeutille en uskalla (ja terapiakin jäi just kesätauolle)
Poikaa en näe koskaan niin pitkään että rohkaistuisin
en halua vaivata parasta ystävääni enää yhtään enempää
internetissä en kykene

loppujen lopuks jää päiväkirja ja käsi on jo väsyny kirjottamisesta
sitä paitsi entä jos joku löytää sen

haluun turvaan iteltäni ja siltä mikä mussa on heränny taas
siltä kun en hallitse itteäni ja teen ihan mitä vaan kun sattuu napsahtamaan

en kuitenkaan halua tavata lääkäriä enkä kertoa kenellekään polilla että musta on tullut taas kontrolloimaton
koska yritä nyt vaan jaksaa, et sä kuitenkaan vielä niin sairas ole