siinä vaiheessa ymmärtää olevansa paska ihminen kun paras ystävä itkee puhelimessa ja vaan pyytää sua hakemaan apua. jos vielä huomioidaan se, että Poika teki samaa pari iltaa sitten.

millanen kusipää musta on tullu? ne on ainoat ihmiset joilla on oikeesti merkitystä, enkä mä siltikään tee mitään asian eteen. mä en vaan pysty enkä kykene ja voi vitun helvetti millon musta tuli tällänen?

tänään revin toisen yläreiden verille ja pesin sitten verta kylppärin lattialta. ei ne missään tikkauskunnossa ollu, mutta oishan sen kai voinu silti jättää tekemättä. paras ystävä ilmotti että seuraavasta se soittaa hätänumeroon jos en ite tajua hakea apua sitä ennen, koska musta ei voi kuulemma tietää millon lähtee lapasesta. niinpä kai.