on kevät ja tunnen riittämättömyyttä
pitäisi ehtiä ja jaksaa
ja tuntuu etten pysty kumpaakaan

kannan mukanani pelkoa että joku aamu en herää
en muuten mutta en haluaisi Pojan kantavan suruaan yksin

täytän tyhjiötäni pienillä karvaisilla tassuilla ja kosteilla nenillä
koska vaikken mitään jaksa niin niitä jaksan kuitenkin