paljoo paskemmin se kokous ei ois voinukkaa mennä ja nyt itken huoneessani enkä saa happee koska musta vaan tuntuu niin pahalta. lääkärin mielestä sen ei tarvii ottaa sitä palautetta vastaan että mä en tunne itseäni kuulluksi ja tällä kertaa mulle piti huomauttaa että minkäs ikänen mä oonkaan kun tolleen huudan. en siis saa lääkärillekään näyttää sitä mitä tunnen niinkun en kenellekään ja oikeasti mun ois vaan helpompaa olla kuollut.

olin siellä alle viis minuuttia ja lähdin itkien pois, lysähdin porraskäytävään ja huusin ja itkin kun sattu niin paljon. sattuu vieläkin ja oon ihan voimaton ja en vaan jaksa. tuntuu ihan samalta kuin sillon kun olin ala-asteella ja muille pelkästään läski.