päivisin koulussa mä hymyilen ja teen töitä, käyn kaupassa ruokavälkällä kun keittiö ei tee ruokaa jota söisin, puhun musiikista ja nauran ja yskin. sitten tuun kotiin ja oon tyhjä, valahdan kasaan ja väsyn. onneks meille ei tuu kotiin mitään tehtävää, mä en selviäis niistä.

syön epäterveellisesti ja paljon, yritän itkee mutten pysty tai en anna itteni pystyä, puhun sekavia ja vastaan yksitavuisesti. päässä surisee, jalat ei kanna, ahdistaa, vituttaa ja väsyttää. en jaksa laittaa uutta levyä soittimeen, en jaksa etsiä kaukosäädintä, en jaksa laittaa ruokaa. oon tehokas koska mun on pakko, ja koko ajan tulee lähemmäksi se että en enää jaksa. en välttämättä kyllä jaksais nytkään.

ois kiva jos ois joku jolle vois lähettää keskellä yötä viestin että ootko valveilla joo oon ootko sä joo ei nukuta yhtään. sitten vois puhua siitä että miks ja kuka ja millon ja minkä takia vankeudessa kasvatetut silkkiperhoset ei osaa lentää.

mä pelkään nukahtamista ihan vitusti, mä pelkään ihmisiä ihan vitusti, mä pelkään lääkkeitä ihan vitusti ja mä pelkään itseäni ihan vitusti. mun pitäis puhua lääkärille mutta pelkään että nyt taas käy millä tavalla mä olen liian huono tällä kertaa. pääasiassa mä vaan pelkään.