en sais syödä. juhannukseksi oon menossa Pojan mökille ja tiedän että tuun syömään ihan liikaa. ällöttää ja oksettaa koko ajan. paino junnaa paikallaan no mikä vitun ihme kun syöt kun sika enkä jaksais.

poliaikaa ei oo eikä tuu ennenkuin syyskuun alussa. tätä vauhtii en elä enää sillon mut onneks niitä ei kiinnosta. myöskin mietin että mikä on se niin paljon puhuttu lääkekontrolli, multa ei ole kysytty sitten talven että toimiiko nää lääkkeet vai pitäiskö lääkitystä korjata. en ees tiedä millon mulla ois seuraavat verikokeet tai sydänfilmit tai mitkään. harkitsen taas että oikeestaan jätän vaan lääkkeet syömättä ja kerron lääkärille siitä sitten syyskuussa ja saan paskaa niskaani täyslaidallisen.

sen lisäks ei vaan on niin vaikea sana sille naiselle. sieltä soitti taas porukoiden hoitaja koska rouva lääkäri ei osaa ite myöskään käyttää puhelinta selkeesti ja sano että joo, lääkäriaikaa ei nytten taideta tarvita ja lääkäri tosiaan haluais että Rosaline menis tapaamaan Mariannee. Mä olen sanonut kolmesti (kahesti sille Mariannelle ja kerran lääkärille) ja porukat on sanonu ainakin kolme tai neljä kertaa sille niiden hoitajalle, että en halua nähdä Mariannea. Miten vaikeeta sen uskominen voi olla, herranjumala? Kohta meen itkee potilasasiamiehelle että yhyy mua ei kuunnella eikä uskota ja haluan tehä itsemurhan ihan siitä ilosta.

Välissä oli kausi ettei lääkkeet vaikuttaneet väsyttävästi niinkun niiden piti, nyt ne tekee sekavaks mutta ei kyllä nukuta jos yhtään ees yritän pysyä hereillä. Tai panikoin tai itken tai etsin veistä tai mitä sitä nyt normaali nuori nainen tekeekään elämällään iltaisin?

jutun laadusta huomaa kyllä että äsken ne lääkkeet tuli otettua. nukkumaan en halua  kuitenkaan koska a h d i s t a a ihan vitusti. tälleen jos kauniisti asian ilmaisisin.

parasystäväni ja Poika on sitä mieltä että mun pitäis mennä päivystykseen moikkaamaan kivoja sairaalatätejä ja -setiä mutta ei mua taida huvittaa. itsesäälissä rypeminen on kivempaa. (ja oikeestaan pelkään sitä paikkaa ja niitä ihmisiä enkä halua että kukaan tietää miten huonosti mulla menee tai miten vainoharhanen oon ja että en tiiä puhuko mun vieressä kävelly mies mulle oikeesti vai aloinko kaivaa avaimia laukusta turhaan)