väsyttää ihan helvetisti ja päässä surisee, mutta nukkuminen ei taas oo vaihtoehto koska pelottaa yksinäisyys ja pimeys ja unet. sen lisäks sitä ennen pitää tehdä liian monta asiaa kuten pestä hampaat ja ottaa lääkkeet ja kattoo että koiralla on vettä. pitäis rauhottua. koneella istuminen on vaan helpompaa, tästä pois siirtyminen olis liikaa.

lääkärin mukaan toiset ihmiset on vaan hankalampia kun toiset ja mieti nyt sitäkin kun sulla on omia lapsia, että miten monen uuden ihmisen kanssa joudut sitten juttelemaan ja tekemään yhteistyötä. mä vaan sitä, ettei lapsen hankinta oo välttämättä kaikkein ajankohtasin aihe just nyt, jos koskaan. tällä hetkellä tuntuu, ettei koskaan.

sen mielestä siis mun pitäis vaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa asiani hoitotahojen ja kelan ja kaikkien kanssa niinkun aikuinen. mä oon pahoillani etten vaan pysty.

sekään ei arvosta mun pieniä etenemisiä, miten mun pitäis ite sitten pystyä arvostamaan. haluun vaan kuolla päivä päivältä enemmän, tiiän jo mitä kirjotan kirjeeseeni. enää pitäis vaan kirjottaa.